"Tammikuussa olen notkea tankotanssija"

23. helmikuuta 2017

Näin sanoin viime syksynä.
Aloitin tankotanssin ja olin hyvä siinä. Opin hetkessä ja liikkuminen tuntui luontevalta. Nautin oppia uusia temppuja ja huomata miten mieleinen harrastus oli myös hemmetin hyvä lihastreeni. Harrastus jossa kehittyy koko ajan.

Aloin venyttelemään myös, jotta tangolla temput olisivat kauniimpia. Silloin sanoin otsikon lauseen.

Nyt on helmikuu, enkä ole notkea enkä tankotanssija.

Tankotanssi harrastuksena on vaikeaa lapsen kanssa. Tunnit ovat sellaisina kellonaikoina, jolloin täytyisi olla lasta hakemassa päiväkodista tai on liian myöhä. Harjoitukset kun ovat Helsingissä asti. Joku tankotanssikoulu on myös Leppävaarassa, mutta sekään ei hirveästi lohduta.

Tankotanssikouluissa ei myöskään ole lapsiparkkia, jokaei sinänsä ole ongelma, koska lapsen voi ottaa tunnille mukaan, mutta ei se ole niin vapaata treenata lapsi mukana. Sabrina kuitenkin haluaa tehdä temppuja myös ja pyytää minua auttamaan koko ajan. Joko varastaa minun tankoa tai roikkuu jalassa, kun olen tangolla.

Noh, muutama temppu jäi hihaan ja mielenkiinto tankoilua kohtaan on vieläkin. Ehkä joku päivä vielä uudestaan.

Muihin aiheisiin.
Mulla on tukkakriisi taas. En tiedä haluanko olla vielä vaalea, mutta haluanko olla tummakaan. En osaa päättää. Haluaisin myös taas leikata polkan, koska se sopii minulla, mutta haluaisin pitää pitkätkin hiukset. Vaikeaa. Vaikeaa.

Leave a Comment

Lähetä kommentti